PERHE - LIFESTYLE - KOTI

Yhdeksänkuinen

| on
1.8.17


A on tänään yhdeksän kuukauden ikäinen. Hän on tutkinut maailmaa suurilla silmillään nyt suunnilleen yhtä pitkään, mitä odotusaika kesti. Raskausaika meni nopeasti remontin viedessä ajatukset muualle ja kaksivuotiaan pitäessä vanhemmat kiireisenä. Ei sillä, että tämä tähänastinen vauva-aika olisi kulunut yhtään sen hitaammin.

Synnytys käynnistettiin raskausviikolla 38+3 suuren painoarvion johdosta. Käynnistykseen joutuminen toisenkin lapsen kohdalla oli shokki ja lähdin kokoarviosta itkua tihrustaen. Oli perjantai ja koko viikonloppu meni itkiessä. En ollut valmis synnyttämään, saatika luopumaan roolistani vain yhden lapsen äitinä. Pelotti, ahdisti ja suretti. Muistan erään kysyneen minulta "Tuliko sinulle yllätyksenä että joudut synnyttämäänkin tämän vauvan?". Ei tullut, mutta todellisuus iski vasten kasvoja kertaheitolla.




A on alusta asti ollut suht helppo vauva. Tyytyväinen tytön tyllerö, joka seurailee rauhassa ympäröivää maailmaa, eikä juuri muuta vaadi. Isosiskon hassutusten katseleminen on ehdoton lempipuuha ja vaikka joskus kiukku iskee, laantuu se lähes yhtä nopeaan kun sisko tulee viereen lohduttamaan.

A lähti noin viikko sitten konttaamaan ja vauhtia ei ole sen jälkeen puuttunut. Jos lähden käymään keittiön puolella tai makuuhuoneessa, ei A jää enää hetkeksikään olohuoneeseen odottamaan vaan konttaa vauhdilla perässä sinne, missä muutkin ovat. Tukea vasten pyritään myös kovasti jo ylöspäin ja koska ote on vielä hutera, saa menoa olla vahtimassa toden teolla.

Olemme myös saaneet nukkua muutaman yön hyvin, kun A on nukkunut koko yön heräämättä omassa sängyssään. Kiitos kaikkien neljän ylähampaan, jotka jokainen on vihdoin tullut läpi, eivätkä tunnu enää aiheuttavan kipuja tai vaivaa pikkuiselle.



2 kommenttia on "Yhdeksänkuinen"

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!