PERHE - LIFESTYLE - KOTI

Vauvan eroahdistus

| on
18.8.17
Lähes jokainen lapsi tai vauva kokee jossain elämänsä (yleensä alkutaipaleen) vaiheessa eroahdistusta, toiset lievempänä, kun taas toiset voimakkaampana. Äidin hataralla muistilla on vaikeaa sanoa kuinka kauan tätä vaihetta meillä on jo kestänyt, mutta sen voin ainakin kertoa että se tuntuu ikuisuudelta.


Tyypillisimmin eroahdistusta ilmenee kaiketi 6-12 kuukauden ikäisillä lapsilla. Luonnollisesti eroahdistusta tapahtuu silloin, kun lapsi alkaa 5-8 kuukauden iässä erottamaan tutun ja vieraan henkilön toisistaan. A on pian 10 kuukauden ikäinen ja jos en hirveästi valehtele, niin voisin jopa väittää että eroahdistus alkoi noin seitsemän kuukauden ikäisenä vierastamisena harvemmin näkemiämme henkilöitä kohtaan. Tai eipä henkilön tarvitse olla edes sellainen, vaan riittää että on mies. Tai silmälasit. Tai tummat hiukset.


Eroahdistus ei meidän tapauksessamme jää pelkkään vierastamiseen - meillä vierastaminen itse asiassa on mielestäni kovin harvinaista jopa. Sen sijaan ihan kotona jos poistun huoneesta niin että A huomaa, saattaa hän alkaa itkeä lähes hysteerisenä ja lähtee itkien konttaamaan perään. Isosiskon lohdutukset tai isin syli auttaa ehkä yhtenä kertana kymmenestä.



Tällä hetkellä eniten eroahdistus vaikuttaa A:n yöuniin. Hän nukahtaa yöunille helposti ja ei välttämättä edes itkien. Mutta noin 3-4 tuntia nukuttuaan hän herää ensimmäisen kerran itkien ja uudelleen nukahtaminen vaatii jomman kumman vanhemman silittelyä, joskus muutaman minuutin ajan, joskus taas paljon kauemmin. Tästä ensimmäisestä kerrasta alkaakin sitten läpi yön ja aamuun kestävä hulabaloo, jonka aikana herätään keskimäärin 2-6 kertaa. Joskus useamminkin. Aamuyöstä otammekin A:n lopulta viereen, johon hän rauhoittuu lähes heti ja nukkuu vielä muutaman tunnin. Itselle (eikä miehellekään) yöheräilyt ole mikään ylitsepääsemätön juttu, mutta viime päivinä E on alkanut myös heräillä näihin pikkusiskon yöhuutoihin. Me kaikki kun nukumme samassa makuuhuoneessa. Hänelle kuitenkin eniten soisi katkeamattomat, hyvät yöunet.


Ihme kyllä, vaikken ole nukkunut kunnollisia yöunia sitten alkuraskauden, ei väsymys ainakaan vielä ole saanut yliotetta. Joka ilta silti toivon, josko seuraava yö olisi se, jolloin me kaikki nukumme levollisesti aamuun asti heräämättä. Lohtua tähän vaiheeseen antaa tieto siitä, että kyseessä todellakin on vaihe. Se, että kestääkö se vielä kuukauden, vai seuraavat kolme vuotta, onkin sitten toinen juttu.

Muita yökukkujien äitejä? Vertaistukea? Neuvoja? Mitä tahansa.


5 kommenttia on "Vauvan eroahdistus"
  1. Kehityspsykologian kannalta kyse on siita etta tuossa iassa vauva (vasta) tajuaa olevansa erillinen olento, eika siis "kiintea" osa aitia. Sita ennen lapsia siis ei oikeastaan tajua sita etta se jatetaan esim. oven ulkopuolelle, eika siis hermostu. Tuo etta lapsi joutuu jasentamaan "eroprosessia" aiheuttaa ahdistusta, ja paras konsti siihen taitaa olla aika+se etta vauvalle vaannetaan rautalangasta etta vaikkei me olla fyysisesti samaa henkiloa, niin aiti on silti aina turvana. Eli ota vaan viereen nukkumaan ja sylittele niin paljon kuin jaksat, kylla se siita! Jos tassa vaiheessa koittaa vakisin itsenaistaa lasta, tulos on yleensa vastakkainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, juuri näitä asioita aiheen tiimoilta olen lukenutkin. Väkisin itsenäistämistä emme toki ole yrittämässä, läheisyyttä, syliä ja rakkautta meillä annetaan kyllä yllin kyllin <3 eikä näissä asioissa mitään kikka kolmosia yleensä olekaan ja se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella ollenkaan. Olisi varmaan pitänyt avata keskustelu tästä jo silloin kun olitte käymässä! <3

      Poista
    2. No voi olla ettet olisi päässyt meistä eroon ollenkaan jos oltais alettu puhumaan näistä mun "työasioista" :D
      Oikein hyvin te vedätte :)

      Poista
    3. No sehän olis ollut vaan parempi! :)
      <3

      Poista
  2. Lisays: tassa on siis kyse object permanence:n kehittymisesta, eli siita etta lapsia tajuaa etta asiat joita se ei juuri nyt nae ovat edelleen olemassa (ja etta niita voi vaatia palaamaan nakokenttaan). Ennen object permanencen kehittymisesta lapsi elaa kirjaimellisesti sanonnan "poissa silmista, poissa mielesta" mukaan.

    VastaaPoista

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!