PERHE - LIFESTYLE - KOTI

Esikoinen vs. kuopus

| on
9.8.17


Esikoisen odotusaika sujui seesteisissä tunnelmissa, kasvavaa vatsaa ihaillen ja nautiskellen. Äitiysloman alettua oli aikaa ottaa monen tunnin päiväunia, nukkua aamuisin hävyttömän pitkään, katsoa Netflixiä ja tehdä ristisanatehtäviä. Kun kuopuksen kohdalla raskaus alkoi vaatia veronsa, ei päiväunista ollut tietoakaan, saati Netflix -maratoneista keskellä päivää. Remontti ja esikoinen vaativat oman huomionsa ja raskaus meni vähän niinkuin siinä sivussa. Omia oloja oli pakko kuunnella, mutta niiden helpottamiseksi ei kuitenkaan juuri mitään ollut tehtävissä, velvollisuudet kun kutsuivat joka tapauksessa, väsytti tai ei.


Ensimmäinen synnytys oli pitkä. Raskaus oli melkein kaksi viikkoa yliaikaa, kun lapsivedet vihdoin menivät maanantai-illalla. Synnytys ei kuitenkaan edennyt niinkuin elokuvissa (etenevätkö ne koskaan?) Ja E antoi odotuttaa itseään. Käynnistys tehtiin keskiviikkona iltapäivällä ja illalla klo 22 esikoisemme oli syntynyt. Vannoin ettei ikinä enää. Kuopuksen kohdalla synnytys käynnistettiin raskausviikolla 39, se oli nopea ja kivun lievityksenä pelkästään ilokaasu. Vaikka tunne siitä että lapsiluku on täynnä, oli vahva, viikon päästä sanoin, että ehkä kuitenkin vielä kerran - sitten jonain päivänä.


Täysimetin esikoista neljä kuukautta, jonka jälkeen jatkoimme osittaisimetyksellä siihen asti kunnes E oli kymmenen kuukautta. En usko että kuopuksen kanssa imetystaival tulee päähänsä vielä kuukauden kuluttua. Jatkamme niin kauan kuin A sitä tarvitsee ja niin kauan kuin se tuntuu molemmista hyvältä.

Menin ensimmäisen äitiysloman jälkeen töihin, kun E oli täyttänyt vuoden. M jäi tuolloin kotiin vielä neljäksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Tällä kertaa olen ilmoittanut töihinpaluustani ensi keväänä, jolloin kuopus on puolitoistavuotias. 


Stressin määrä esikoisen synnyttyä on vakio. Tuleeko maitoa tarpeeksi? Miksi se itkee nyt? Onkohan sillä nälkä? Kuinka paljon vaatetta pitää nyt pukea ulos? Äidit muuttuvat yllättäen keltanokista konkareiksi, kun lapsiluku kasvaa yhdestä kahteen. Moni silloin askarruttaut asia tuntuu toisella kertaa itsestäänselvyydeltä ja stressaaminen vähintään puoliintuu. Itsevarmuus niin imetyksen kuin vauvan nukuttamisen kanssa on ensimmäiseen kertaan verrattuna potenssiin kymmenen.



Mitä eroavaisuuksia te olette panneet merkille esikoisen ja kuopuksen kohdalla?
2 kommenttia on "Esikoinen vs. kuopus"
  1. Näinhän se monesti menee :) Ihaninta varmaan toisen lapsen kohdalla on se, kun saa siitä vauva-ajasta jotain irtikin, kun vaipanvaihdot, imetykset ja se perushoiva on jo tuttuahuttua :)

    Samantyylinen postausidea itselläkin pyörinyt mielessä :) Ehkä jonain päivänä toteutan :)

    Ihanat kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna :) Ja ihan totta!

      Toteuta ihmeessä, mukava lukea muiden äitien ajatuksia samaisesta aiheesta!

      Poista

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!