PERHE - LIFESTYLE - KOTI

Sisko ja sen sisko

| on
11.6.17

Kun aloimme odottaa kuopustamme, raskaushormonihuuruissa ajatukset pyörivät milloin missäkin, muun muassa siinä, mitä sitten kun lapsia ei olekaan enää vain yksi, vaan vanhempien huomio ja rakkaus jakautuu useamman lapsen kesken? Miten voin rakastaa ketään yhtä paljon kuin rakastan tuota elämämme tärkeintä, pientä esikoistamme? Riittääkö rakkautta yhtä paljon myös pikkusisarelle? Tiedän, etten ole ensimmäinen - enkä viimeinen, joka tätä asiaa on pohtinut ja tulee pohtimaan.

Tosiasia on, että kun lapsia on enemmän, rakkauden määrä vain kasvaa. Kaikkia lapsiaan rakastaa yhtä paljon, valtavasti ja pyyteettömästi. Rakkauden määrä ei ole vakio, eikä toisen lapsen syntymä vähennä rakkautta esikoista kohtaan. Se ei myöskään ole vähäisempää kuopuksen kuin esikoisen kohdalla. Rakkautta riittää jokaiselle, loputtomasti. Huoleni oli siis turha.



Olen itse saanut elää siinä onnellisessa asemassa, että minulla on sisko. Neljä vuotta vanhempi isosisko. En ole koskaan jäänyt mistään paitsi sen vuoksi, että vanhemmillamme on kaksi lasta. En ole myöskään koskaan kokenut olevani vähemmän tärkeä tai vähemmän rakastettu, koska olen se toinen lapsi, kuopus. Päinvastoin, olen ikuisesti kiitollinen siitä, että elämässäni on ihminen, joka on kanssani samaa lihaa ja verta, tuntee minut paremmin kuin kukaan muu, samanlainen ja silti niin erilainen kuin itse olen. Ja tiedän, että hän on siinä - aina. Pikkukiusat lapsena, tuliset riidat teini-iässä ja muutamat mielensäpahoittamiset aikuisiällä ovat vahvistaneet meitä vuosien aikana niin, että mikään ei voi sitä hajottaa. Samaa toivon omille tyttärilleni.



Kun E sai pikkusiskon, hän omaksui oman roolinsa isosiskona samantien. Toki olimme alustaneet tulevaa elämänmuutosta paljon ennalta, mutta en olisi silti koskaan uskonut, miten hienosti E otti vastaan uuden perheenjäsenen. Pienenä tulisieluna olisin odottanut edes vähän mustasukkaisuutta, mutta ei. Siskoa on alusta asti kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä, pusuteltu, halittu ja kerrottu miten paljon meillä rakastetaan, ihan joka päivä. Äidin silmissä mikään ei ole kauniimpaa, kuin nähdä omat lapsensa, siskokset, niin täynnä rakkautta toisiaan kohtaan. Tyttöjemme välillä on ikuinen side, joka pitää heidät aina yhdessä.



A on nyt huomannut, että äidin hiuksista repiminen on hauskaa. Ensin tuohon pieneen pyöreään naamaan ilmestyy veikeä hymy, samalla kuin kaksi pientä naskalia pilkottaa suussa. Sen jälkeen pikku käsi hivuttautuu hiljaa äidin kaulan ympäri ja tarraa hiuksista kuin takiainen. Kun äidin suusta pääsee tuskainen Auts!, E hihkaisee toiselta puolelta taloa "ankees äiti!" ja minä ihmettelen. E tarkentaa, miten hän pyytää äidiltä anteeksi A:n puolesta, koska tämä ei vielä itse osaa. Jos jokin on todellista rakkautta, niin se.


Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!