PERHE - LIFESTYLE - KOTI

Siinä kaksi menee kuin yksikin - ja muita suuria valheita vanhemmuudesta

| on
1.5.17
Kuten otsikkokin jo kertoo, on vanhemmuudesta yhtä monta käsitystä kuin on ihmistäkin. Olen itsekin päästänyt suustani asioita ja ajatuksia, jotka olen myöhemmin lapsiarkea eläessäni todennut totaalisen vääräksi ja jopa hölmöksi. Never say never -sanonta pätee siis tähänkin aiheeseen vallan hyvin.



Minähän en koskaan pue tyttölastani pelkästään pinkkiin - odotappa vain. Nuo syötävän suloiset vaaleanpunaiset unelmat suorastaan huutavat nimeäni, eikä niitä nyt vain voi olla käyttämättä.

Minä en ainakaan ole sellainen äiti joka lopettaa itsestään huolehtimisen lasten myötä. No kyllähän minä itsestäni myös huolehdin, mutta lapsen tarpeet ovat silti aina etusijalla. Jos jonain iltana oma suihku jää välistä, ei se ole maailmanloppu. Joskus kauppaan tulee lähdettyä vain pieruleggarit jalassa tukka tytteröllä sen enempää peiliin katsomatta, kun huonosti nukutun yön jälkeen ei vain ole energiaa (tai ei muista) panostaa omaan ulkoiseen habitukseensa sen enempää.




Kiristys, uhkailu ja lahjonta nyt vain toimii kaikkein parhaiten. Jokainen tuleva vanhempi vannottaa olevansa johdonmukainen ja kärsivällinen kasvattaja. Pääsäätöisesti kyllä, mutta joskus on vain otettava järeämmät aseet käyttöön tai mentävä sieltä mistä aita on matalin.


Meidän pikkuinen syö vain itse tehtyä kotiruokaa, eikä mitään kaupan valmispilttejä tai -soseita. Hienoa jos näin on, mutta täytyy pitää mielessä se, ettei kaupan valmiissa lastenruuissa ole mitään vikaa, jos niitä antaa silloin tällöin. Vielä siinä vaiheessa kun lapsi tarvitsee omat ruokansa, eikä voi nautiskella muulle perheelle valmistettua koti- tai ravintolaruokaa, on kaupasta napattu pilttipurkki oikein hyvä vaihtoehto. Nykyään ruokakaupasta saa lastenruuat myös näppärissä pusseissa, jotka kulkee hoitolaukussa kätevämmin kuin kilisevät lasipurkit. Ei ehkä ekologisin vaihtoehto, mutta kätevää. Joskus vain on parempi mennä helpoimman kautta.




Sunnuntaina vauvauinti, maanantaina muskari, keskiviikkona seurakunnan kerho ja perjantaina mammatreffit kauppakeskuksessa. On virkistävää lähteä liikenteeseen lapsen kanssa, mutta kaikkeen ei tarvitse venyä vain siksi että muutkin tekevät niin. Jos joskus aamulla ei huvita, niin sitten ei huvita. Vauvalle riittää että olet itse läsnä, se ei kaipaa joka viikko muiden ihmistaimien seuraa tai erityisiä aktiviteettejä. Musiikkileikkejä voi hyvin järjestää kotonakin ja usko tai älä, lapsesi nauttii juuri sinun seurastasi enemmän kuin kenenkään muun.


Siinä kaksi menee kuin yksikin - ja ei muuten mene. Tämän totesin jo siinä vaiheessa kun aloin odottaa kuopustamme. Raskaushormonit, selkäkivut, väsymys ja uhmaikäinen esikoinen - ei todellakaan mikään joka naisen unelma. Vielä se, että kaikkea pitää olla kaksin (tai enemmän) kappalein menettelee, mutta kun itseään on vain yksi. Kun lapsia on enemmän, vanhemman tulee lähes koko ajan priorisoida, kenen hätä on nyt suurin ja kenen tarpeet täyttää ensin. Tällä hetkellä valitettavasti vauva vie suurimman osan ajasta - ja huomiosta - jolloin esikoinen joutuu väkisinkin odottamaan vuoroaan useammin. Tätä pyritään kuitenkin kompensoimaan silloin, kun saamme kahdenkeskistä aikaa E:n kanssa.

Lasten kasvattaminen ei ole rakettitiedettä mutta kyllä arki lasten kanssa välillä tuntuu loputtomalta maratonjuoksulta, jossa maalia ei näy. Varsinkin lapsettomana on helppo antaa ohjeita miten jokin asia pitäisi tehdä tai olla tekemättä, mutta todellisuus valkenee kunnolla vasta kun on itse kuvainnollisesti heittänyt kolme volttia, kuusi kärrynpyörää ja mätkähtänyt naama edellä kuralätäkköön. Jokainen päivä on erilainen, joskus väsyttää, joskus tekisi mieli lähteä ovet paukkuen pihalle huutamaan, mutta niin paljon kuin se ottaakin, niin se myös antaa.



Hyvää toukokuun ensimmäistä!




Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!