PERHE - LIFESTYLE - KOTI

Olipa kerran sinä ja minä

| on
21.5.17

Se alkoi reilu kymmenen vuotta sitten. Oli helmikuu, hiihtolomaviikko ja vuosi 2007. Ystäväni oli lähdössä silloisen poikaystävänsä ja tämän kavereiden kanssa Himokselle ja pyysi minua sekä toista ystäväämme mukaan niin sanotuksi henkiseksi tueksi. Kuka hullu lähtisikään ainoana naispuolisena poikaporukan mökkireissulle, huh!

Olin muutama kuukausi ennen reissua eronnut silloisesta poikaystävästäni, siitä ensimmäisestä oikeasta. Nuoren teinitytön sydän oli vasta vähän aikaa sitten revitty kappaleiksi, eikä tuo sinisilmäinen ja naiivi pikkulikka osannut odottaakaan, että koko elämän mullistava muutos - tai mies (silloin ehkä kuitenkin vielä poika) olikin lähempänä kuin olisi arvannutkaan. Olihan lapsuudenkotimmekin vain kivenheiton päässä toisistaan. 

Stigidilaation alkaessa soimaan, palaa mieleni joka kerta takaisin tuohon yhteen käänteentekevään iltaan. Ystävälläni oli tässä asiassa kuitenkin sormensa pelissä. Olin maininnut hänelle, että M on mielestäni ihan kivannäköinen ja vaikuttaa mukavalta. Ennen kuin ehdin "kissa" sanoa, oli sanomani kantautunut jo M:n korviin - ja siitä se sitten lähti. Jos luet tätä, rakas ystävä, tunnistat varmasti itsesi. Jos olisit täällä, kaataisin shampanjaa myös sinulle, kippis!


Talvilomahuuma ja -romanssi jatkui kuitenkin reissun jälkeenkin. Muistan hyvin ne illat, jolloin odotin kotikujamme päässä lehtiroskiksella että tulet hakemaan minua isäsi autolla. Saatoimme ajella tuntikausia ja näytit minulle paikkoja joita en tiennyt olevan olemassakaan. Iltaisin odotin perhoset vatsassa, josko lähettäisit viestin tai soittaisit. 

Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Tuli ensimmäinen yhteinen koti ja ensimmäinen yhteinen norovirus. Tuli ylä- ja alamäkiä, mutta aina loppujen lopuksi aurinko paistoi risukasaan. Vastoinkäymisistä selvittiin yhdessä ja entistä vahvempina. Luovuttaminen ei ole koskaan ollut edes vaihtoehto.

Kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon, enemmän kuin olisi ikinä uskaltanut edes toivoa. Nyt kirjoitan tätä tekstiä yhteisen omakotitalomme terassilla, sillä aikaa kun ihanat ja maailman kauneimmat lapsemme nukkuvat päiväunia.


Sain parhaan mahdollisen isän lapsilleni, ystävän ja puolison rinnalleni ja vävyn äidilleni. Olen suunnattoman kiitollinen jokaisesta päivästä kanssasi. Nyt niitä päiviä on takana jo kymmenen vuoden ajalta, enkä malta odottaa minkälaisia seikkailuja tulevat vuodet vielä tuovat tullessaan.

Hyvää kymmenettä vuosipäivää rakas.



Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!