PERHE - LIFESTYLE - KOTI

2 135 m² pala rauhaa Naantalin Luonnonmaalla

| on
8.5.17
Nuoruudessani en koskaan ajatellut, että joskus kutsuisin Naantalia kodiksi. Naapurikuntien nuorisoilla oli perinteisesti napit vastakkain asiasta kuin asiasta, ja tämä ajattelumalli juurtui minun paljasjalkaiseen raisiolaiseen mieleeni syvästi. Naantalissa käytiin vain satunnaisesti viettämässä Unikeonpäivää tai nauttimassa kesäisen rantakaupungin ravintola-annista; lapsuusmuistoihin kuuluivat tietysti käynnit myös Muumimaailmassa. 

Kymmenisen vuotta sitten en kuitenkaan miettinyt kahta kertaa, kun päätimme nykyisen aviomieheni kanssa muuttaa saman katon alle Naantalin Kultarantaan hänen omistamaansa omakotitaloon. Siirryin hyvinkin sulavasti Turun opiskelijayksiöstäni asumaan rauhalliseen Kultarannan kylään. Kaupungista maalle, ja suoraan saareen. Kaksikymmentä neliötä vanhassa kerrostalossa vaihtui 1950-luvulla rakennettuun omakotitaloon upealla vehreällä tontilla luonnon keskellä. Olin rakastunut.





Luonnonmaan tuntemus tiivistyy monilla, kuten myös minulla aikoinaan, Ukko-Pekan siltoihin ja presidentin kesäasuntoon. Lähes vuosikymmenen täällä asuttuani on näkemykseni kuitenkin luonnollisesti avartunut. Parasta näillä asuinseuduilla on mielestäni luonto: metsäiset lenkkipolut, vanha linnavuori ja tietenkin oivat marjastus- ja sienestysmaastot. Ja sitten on meri. Naantalin avoimen päiväkodin ohjaaja sanoi minulle kerran, ettei mikään päivä ala kunnolla, ellei ole nähnyt merta. Tämä lausahdus jäi elämään sydämeeni todella vahvana: sen kuultuani olen pyrkinyt aina kun mahdollista kiertämään aamulenkkini niin, että todella näen meren. 






Kodissamme minua ihastuttaa paljon sen sijainti ja rauha. Tonttimme on hyvin suojaisa, ja ainoastaan tontin kahdella rajalla on naapuri – takaraja päättyy puistoksi kaavoitettuun metsään. Puutarhamme kukoistaa alkukesästä syksyyn ja sitä koristavat erilaiset perennat, pensaat ja puut. Tämä koti on meidän näköisemme, ja tulevaisuuden kodilta toivomme vähintään samanlaista sijaintia, omaa tilaa ja tunnelmaa. 




Mielipaikkani kotona liittyy sekä vuodenaikoihin että kotimme persoonallisiin ominaisuuksiin. Olohuoneemme jättikokoinen ja avara ikkuna aukeaa kohti metsäistä maisemaa; talvi-iltoina en tiedä mitään parempaa kuin käpertyä huovan alle sohvalle takkatulen loimotukseen samalla katsellen ulos sinertävään talviseen lumen peittämään metsään, jossa pakkanen paukkuu ja taivas on kirkas ja tähtinen.







Tärkeimpiä muistoja kotiimme liittyen ovat ystävien kanssa vietetyt kesäillat. Vaikka ilta itsessään ei olisi ollut lämmin, istuskelu grillinuotion äärellä tai terassilla viltteihin kääriytyneinä on tuonut lämpöä aina aamun sarastukseen saakka. Pihasaunamme on tarjonnut myös upean lisän illanviettoihin, ja se onkin saanut monien siellä saunoneiden kehut osakseen. Kotiimme liittyvät muistot tiivistyvät myös monilta osin esikoisemme odotusaikaan, syntymään ja ensimmäisiin elinvuosiin. Pihamme ja takapihan lähimetsämme on toiminut ainutlaatuisena leikkipaikkana, jonka kukat, pensaat, portaat ja kolot ovat olleet tutkimusretkien ja ihmettelyn kohteena. 










Päätös talomme myymisestä ei ollut helppo, eikä missään tapauksessa vaihtoehdoista ensimmäinen. Mitä enemmän asiaa kuitenkin kypsyttelimme, sitä oikeammalta vaihtoehto alkoi tuntua ja kun tämän tien valitsimme kuljettavaksemme, tiesimme sen olevan oikea päätös. Välityssopimuksen teon aikoihin silmiini osui kirjailija Caroline Myssin mietelmä, joka vapaasti suomennettuna kuuluu näin: Valitse aina se vaihtoehto, joka pelottaa sinua eniten, sillä se vaihtoehto auttaa sinua kasvamaan. Haikein, mutta kuitenkin toiveikkain mielin teimme sopimuksen talomme myyntiin laitosta; meidän perheemme käyttöön tilat olivat käymässä auttamattomasti liian pieniksi, eikä laajentaminen ratkaisuna tuntunut meille sopivalta. Samaan aikaan kun koimme luopumisen tuskaa, pystyimme kuitenkin kääntämään katseemme kohti uutta ja tuntematonta. Tulevaisuutemme aukeni nyt monien mahdollisuuksien kenttänä. 










Koti on siellä missä sydän on, kuuluu vanha viisaus. Tällä minun mielestäni viitataan siihen, että kotia ei tee sen fyysinen olomuoto, sijainti tai rakenteet; kodin tekevät ihmiset ja eletty elämä. Siinä missä tämä ”mökki” tarjosi meidän perheelle suojan, levon ja rauhan tyyssijan, toivon sen tekevän niin jatkossa myös jollekin muulle asukkaalle. Talovanhus palveli meitä paremmin kuin ikinä uskalsimme toivoakaan, eikä kiitollisuuteni määrää voida mitata millään.   

Tämän tekstin on kirjoittanut siskoni. Heidän kotinsa varsinaisen myynti-ilmoituksen löydät täältä.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti

Lukijat ovat blogin suola ja kommentit pippuri. Kiitos kun kommentoit!