noorapauliina

PERHE - LIFESTYLE - KOTI

Tomaatti-feta-peltileipä

| on
16.8.17

Iltapaladilemma iskee aina aika ajoin, kun joskus haluaisi tehdä koko perheelle jotain uutta ja erilaista syötävää. Suunnitelmissa oli leipoa leipää, mutta aikaavievät kohotukset ja taikinan vaivaamiset ei iltasella oikein enää huvittaneet. Nopean googlailun jälkeen törmäsin peltileipäohjeeseen, jossa kehuttiin leivän valmistuvan nopeasti ja helposti, ja hei, ei tartte vaivata! Sovelsin ohjetta hieman ja jätin jugurtin kokonaan pois ja lisäsin pinnalle tomaattisiivuja, fetakuutioita ja tuoretta basilikaa. Ohjeen rypsiöljyn sijaan käytin Keijun yrttiöljyä (tomaatti, valkosipuli & basilika). Leivästä tuli ihan älyttömän hyvää, eikä sen valmistamiseen tosiaan vaadittu paljoa aikaa tai vaivaa, suosittelen!



3 dl vettä
2 dl maitoa
3 dl kaurahiutaleita
1 ps kuivahiivaa (11 g)
½ dl hunajaa
1 tl suolaa
½ dl yrttiöljyä (tomaatti, valkosipuli & basilika)
6 dl vehnäjauhoja
Pinnalle 1 tomaatti viipaloituna, fetakuutioita ja tuoretta basilikaa pilkottuna.

Sekoita vesi ja maito ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Sekoita kaurahiutaleiden joukkoon kuivahiiva ja lisää nesteeseen. Lisää hunaja, suola ja öljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää jauhoja vähitellen puulastalla sekoittamalla. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Taputtele jauhotetuin käsin koko pellin kokoiseksi levyksi. Anna taikinan kohota leivinliinalla peitettynä noin tunnin ajan. Asettele leivän päälle tomaatit, fetakuutiot ja basilika. Paista leipä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Jäähdytä hetken aikaa ja tarjoa tuoreena voin kera. 



Pssst. Varpublogien Instagram-tili on tämän päivän mun hallussa, kannattaa klikata itsensä seuraajaksi ja kurkata tarinoihin.


Blondeilla on aina hauskempaa - vai onko?

| on
14.8.17
Kirjoitin reilu vuosi sitten hiuskriisistäni ja siitä miten identiteettini oli kadoksissa hiustenvärin myötä. Aloin tuon kirjoituksen myötä kokeilemaan taas tummempaa sävyä, päätyen loppujen lopuksi jälleen siihen tuttuun ja turvalliseen mustaan.

Nyt on jälleen palattu siihen vaaleaan. No, onko blondeilla hauskempaa? Ei välttämättä.





Hiukset likaantuvat nopeammin, tai ainakin näyttävät likaisemmalta aikaisemmin, mitä tummat hiukset. Toisaalta, kun tukka ei ole ihan vastapesty, kaikki ihanat lettikampaukset onnistuvat paremmin ja vaaleassa tukassa nuo muuten tulevat paljon kauniimmin esillekin. Mustissa hiuksissa etuhiuksista tehty letti saattoi kauempaa näyttää vain epämääräiseltä väkerrykseltä, kun taas vaaleissa hiuksissa se pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa.


Vaaleaa (etenkin kylmää sävyä) hiusväriä on täyttä tuskaa ylläpitää. Hopeashampoot, silvermaskit ja hopeahoitoaineet imevät eurot tililtä todella haipakkaa. Google kertoi tähän yhden ratkaisun, nimittäin violetin suoravärin sekoittamista hoitsikkaan ja tadaa - DIY hopeahoitoaine on valmis! Onko kukaan kokeillut ja toimiiko tämä? Vaarana taitaa kuitenkin olla vain liilat hiukset, jos suoraväriä lorahtaa joukkoon liikaa. Tämä ei kuitenkaan itselleni olisi maailmanloppu, ehkä jopa ihan hauskaa vaihtelua! Tee-se-itse hopeahoitsikalla säästäisi ainakin varmasti muutaman euron.


Jos oma väri on todella tumma, pitää se vaalentaa ennen sävyttämistä ja vaatii siten aina vähintään kaksi käsittelykertaa, kun tummahiuksisille riittää yksi väri ja se on siinä. Tosin vaaleassa hiuksessa tummempi juurikasvu ei näytä ollenkaan niin pahalta kuin vaalea juurikasvu tummassa hiuksessa - been there!



Vaalentaminen kuluttaa hiusta ja onkin erittäin tärkeää käyttää hyviä hoitoaineita. Itse olen täysin tykästynyt kookosöljyyn joka peittoaa markettihoitoaineet sata-nolla. Illalla 1-2 rkl kookosöljyä kaikkialle hiuksiin, annetaan muhia noin tunnin ja pestään pois. Hiuksista tulee pehmeät ja ihanan tuoksuiset (jos tykkää kookoksesta).

Aion nyt ainakin toistaiseksi nauttia blondiudesta ja antaa auringon vaalentaa hiuksia entisestään. Myös oma väri ja juurikasvu saa nyt  rauhassa kasvaa, katsotaan myöhemmin taas uudestaan, mikä kriisi iskee ja tuleeko tästä mutsista kertaheitolla punapää - vai jotain ihan muuta.




Tulipalon sammutusta ja hattaraa!

| on
13.8.17
Lauantaina otimme suunnan kohti Mynämäkeä ja joka vuonna järjestettäviä perinteisiä Laurin markkinoita. Vaikka olimme liikenteessä todella ajoissa, oli väkeä ehtinyt kertyä markkinoille jo ihan kiitettävästi. 




Jo markkinoiden alkupäässä bongattiin Säästöpankin piste, jossa jaettiin lapsille ilmaista hattaraa. E ei ole koskaan maistanut hattaraa, joten kävimme nappaamassa hänelle yhden. Hyvin epäröiden suostui hän kutakuinkin maistamaan tuota sokeriherkkua, vaikka äidin syötäväksi se lopulta päätyikin. Pienissä määrissä hattara on ihan jees, vaikka muistikuvani siitä olivat jotain överiällöttävän ja ärsyttävän tahmean väliltä.





Markkinat olivat jälleen täynnä kojuja joissa myytiin upeita käsitöitä pärekoreista räsymattoihin, leipää ja leivonnaisia, karkkia ja metrilakua sekä loimulohta. Erityisesti ihastuin kojuun joka oli täynnä valkosipulinippuja, joiden ihana tuoksu ja näyttävä esillepano oli viedä kielen mennessään. 



Lapsille suunnattuja aktiviteetteja oli myös kivasti ja markkinoilla sai kokea hiukan huvipuistotunnelmaa yhden laitteen, pomppulinnojen ja ongintakojujen muodossa. Myös E pääsi kokeilemaan ongintaa ja oli voittamistaan palkinnoista oikein onnellinen.



Toinen markkinoiden kohokohta ainakin perheen pienempien mielestä taisi olla paloautot ja lapsille tehty hauska piste jossa sai kokeilla tulipalon sammuttamista suihkuttamalla vettä puusta tehtyihin liekkeihin.








Kuten aiemminkin, myös tänä vuonna oli esillä myös mitä komeampia menopelejä, joita paikalliset harrastajat ovat tuoneet markkinoille muiden ihasteltavaksi.



Meille markkinat on se kesän juttu ja mahdollisuuksien mukaan käymme katsastamassa ne aina, jos vain tiedämme sellaisia järjestettävän lähiseudullamme. Markkinoilla on aina oma tunnelmansa ja on hienoa nähdä miten yksi tapahtuma tuo ihmisiä yhteen. Niissä vain on sitä jotain!

365

| on
11.8.17

Lupasin heinäkuussa kirjoittamassani postauksessa paljastaa elokuun puolella jotain, mikä liittyy askartelemiini paperilaatikoihin ja joka tulee mullistamaan tulevan vuoden.

Tänään on elokuun 11. päivä, ja ensi vuonna tähän aikaan aiomme sanoa tahdon. Olemme siis menossa naimisiin! Tänään jäljellä 365.


Askartelemani paperilaatikot olivat kaasokutsuja, jotka annoin siskolleni ja kahdelle parhaalle ystävälleni. Onnekseni sain kaikilta myöntävän vastauksen ja tiedän että tältä triolta tulen saamaan korvaamatonta tukea ja apua hääjärjestelyihin - ja ne unohtumattomat polttarit tietenkin. Ei kuitenkaan mitään paineita tytöt!

Halusin tehdä kaasokutsuksi jotain erilaista ja omaperäistä joten päätin askarrella kutsut itse. Valitsin laatikkoon kukat, joilla ajattelin että kaasojen kampaukset voidaan somistaa hääpäivänä. Kaason muistikirjat, jonne kirjoitin jokaiselle oman pienen fraasin ystävyydestä, sekä tietenkin kynät muistiinpanoja varten. Lisäksi pienet pahvikortit, jotka sisältävät varsinaisen kutsun tulla kaasokseni.


Häiden muistilista on siinä mielessä hyvällä mallilla, että kirkko ja juhlapaikka on varattu, bändin kanssa sovittu alustavasti ja kaasot on pyydetty. Seuraava steppi taitaakin olla ensimmäinen hääkokous kaasojen kanssa, skumppalasillisen äärellä, heh. Priorities!

Vaikka häähömpötyksestä voisi puhua loputtomiin, ei tästä ole kuitenkaan kehkeytymässä mitään varsinaista hääblogia. Koska blogissa kuitenkin käsitellään meidän perheen elämää ja ajankohtaisia asioita, tullaan häitä ja eteneviä järjestelyjä luonnollisesti sivuamaan täälläkin aika ajoin. Myös toivomuksia postauksista häihin liittyen saa ehdottaa enemmän kuin mielellään, ja miksei muistakin aiheista - heitä siis sähköpostia tai jätä kommentti!

Onko muita kesän 2018 morsiamia tai sulhasia? Millä mallilla teidän hääjärjestelyt ovat?

Esikoinen vs. kuopus

| on
9.8.17


Esikoisen odotusaika sujui seesteisissä tunnelmissa, kasvavaa vatsaa ihaillen ja nautiskellen. Äitiysloman alettua oli aikaa ottaa monen tunnin päiväunia, nukkua aamuisin hävyttömän pitkään, katsoa Netflixiä ja tehdä ristisanatehtäviä. Kun kuopuksen kohdalla raskaus alkoi vaatia veronsa, ei päiväunista ollut tietoakaan, saati Netflix -maratoneista keskellä päivää. Remontti ja esikoinen vaativat oman huomionsa ja raskaus meni vähän niinkuin siinä sivussa. Omia oloja oli pakko kuunnella, mutta niiden helpottamiseksi ei kuitenkaan juuri mitään ollut tehtävissä, velvollisuudet kun kutsuivat joka tapauksessa, väsytti tai ei.


Ensimmäinen synnytys oli pitkä. Raskaus oli melkein kaksi viikkoa yliaikaa, kun lapsivedet vihdoin menivät maanantai-illalla. Synnytys ei kuitenkaan edennyt niinkuin elokuvissa (etenevätkö ne koskaan?) Ja E antoi odotuttaa itseään. Käynnistys tehtiin keskiviikkona iltapäivällä ja illalla klo 22 esikoisemme oli syntynyt. Vannoin ettei ikinä enää. Kuopuksen kohdalla synnytys käynnistettiin raskausviikolla 39, se oli nopea ja kivun lievityksenä pelkästään ilokaasu. Vaikka tunne siitä että lapsiluku on täynnä, oli vahva, viikon päästä sanoin, että ehkä kuitenkin vielä kerran - sitten jonain päivänä.


Täysimetin esikoista neljä kuukautta, jonka jälkeen jatkoimme osittaisimetyksellä siihen asti kunnes E oli kymmenen kuukautta. En usko että kuopuksen kanssa imetystaival tulee päähänsä vielä kuukauden kuluttua. Jatkamme niin kauan kuin A sitä tarvitsee ja niin kauan kuin se tuntuu molemmista hyvältä.

Menin ensimmäisen äitiysloman jälkeen töihin, kun E oli täyttänyt vuoden. M jäi tuolloin kotiin vielä neljäksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Tällä kertaa olen ilmoittanut töihinpaluustani ensi keväänä, jolloin kuopus on puolitoistavuotias. 


Stressin määrä esikoisen synnyttyä on vakio. Tuleeko maitoa tarpeeksi? Miksi se itkee nyt? Onkohan sillä nälkä? Kuinka paljon vaatetta pitää nyt pukea ulos? Äidit muuttuvat yllättäen keltanokista konkareiksi, kun lapsiluku kasvaa yhdestä kahteen. Moni silloin askarruttaut asia tuntuu toisella kertaa itsestäänselvyydeltä ja stressaaminen vähintään puoliintuu. Itsevarmuus niin imetyksen kuin vauvan nukuttamisen kanssa on ensimmäiseen kertaan verrattuna potenssiin kymmenen.



Mitä eroavaisuuksia te olette panneet merkille esikoisen ja kuopuksen kohdalla?

Custom Post Signature

Custom Post  Signature